haukka tulee pihaamme reilun viikon päästä, lupaa kuljettaa kaiken siivillään.
minulle tämä on ollut aina Koti, alusta asti. hyviä vuosia. en kai silti kaipaa.
elämä on askelia, tämä on askel eteen ja askel taa.
ratkaisussa on puolensa ja puolensa.
jokin vastuu muuttuu suuremmaksi, toinen rasite taas pienemmäksi.

maistellaan :)


se ensimmäinen asunnosta saamani tarjous oli vähintäänkin hyvä. sanoin että jees, ja tilini notkahtaa piiiitkästä aikaa kunnolla plussalle puolen viikon tietämissä.
perjantaina minä ostan sitten kiinteistön, ja tontin. omaa maata ihan taivaaseen saakka.


lopputyö on hieraistu jollain lailla kasaan, sillä pääsee läpi kuulemma. jotkut osiot meni ihan hyvinkin, hitsaajaa minusta ei taida silti tulla koskaan.
koko lopputyöviikko oli omassa elossani kaaosta. koitin hoitaa kaikkia muuttoon ja sen myötä muuttuviin (lastenhoito, yms.) liittyviä, nopeasti hoidettavia asioita.
kaksi yötä valvoin oksentavan lapsen rinnalla, tai nukahtelin koiranunta väliin.
eli lopputyön arvostelu jaetaan kyllä minulle "return of the living dead"-roolistani.

saimme juhlittua tänään myös esikoisen syntymäpäivän. juhlija itse tosin oli puoliksi hengetön (hänkin!).
avasi lahjat, jaksoi puhaltaa kynttilät, muuten vain makasi sohvalla ilmeettömänä.
todella uupuneeksi voi käydä monta päivää oksennettuaan. voima vain katoaa pienestä ihmisestä.
aina, AINA, tekee yhtä pahaa katsoa sairasta lasta. :(

huomenna menemme hakkaamaan uusia kaappeja seiniin tuonne Uuteen Kotiimme.
IHANAA ja KAMALAA samalla.
minulle ratkaisujen tekeminen on hirvittävän vaikeaa, ja mietin kaiken aikaa oliko fiksua muuttaa, mutta olisiko ollut fiksua mikään muukaan. ei saisi enää ainakaan pähkätä.