olen ollut törkeän huono kouluunnousija.
suljen kellot ja vedän peitot pään yli. EVVK.
olen ottanut tavaksi myöhästellä mieleni mukaan aina kun ei ole aivan välttämättömiä tunteja. jotenkin kaipaan talviunta. laillista lupaa horrostaa.
tokikaan tuo myöhästely ei ole juuri koskaan enempää kuin puolen tunnin, taikka tunnin verran. jotenkin piittaamattomuutta kaiketi eniten.

tänäänkin myöhästyn koulusta.
päivällä lipeän lounastamaan rakkaan ihmisen kanssa, se tekee hyvää.
päivällä kipaisen hitsaushallillakin jossa poltan kumpaankin haalarinlahkeeseen kunnon reijät, toisen palon yhteydessä nokeentuu jo sukkakin ja näppärästi tulen välttymään säären epiloinnilta jonkin aikaa.... :S
tämän kaiken jälkeen, ansaitsemattomasti, istun J:n kanssa nimipäiväkahveelle ja juttelemaan koulun ruokalaan.
suoritan ja suoriudun mutten oikeen jaksa olla kovin tunnollinen.


ilta kotona lasten kanssa, levollista.
kuuntelen zen cafén stop:ia, olin jo unohtanut koskaan levyä ostaneenikaan.

imuroin ja katson siivouskamoja mukaan, menen auttamaan huomenna kaveriani järkkyyn siivoon päässeen kotinsa kanssa :D
tästä kuittaillaankin tietyissä piireissä, kuulun kuulemma Sillä Siisti-kaksikkoon.
viimeviikon Todellinen Löytö oli pääkallokuvioiset tiskirätit. vähintään wettexin veroisia.
löytyivät täältä!


kyllä minä tänäänkin olen onnellinen.
olen aina.

lasteni suukot, omat ihmiset, jotka ovat olemassa vaikka rempoilen elämässäni.
rakastavat silti :´ )
minusta tuntuu, etten ansaitse likikään kaikkea sitä rakkautta ja ymmärtämystä, mihin läheiseni minut hukuttavat.